Aamulenkiltä parin viikon takaa
Kesälomalla kuuntelin paljon podcasteja, joissa toistuvasti mainittiin aamurituaalit. Aamurituaalit on joka aamu toistuvia tekoja. Aamurituaalit voivat määrittää päivän sävyn, ne voivat virittää mielen ja kehon oikealle taajuudelle. Tämä on mulle hyvin järkeen käypää. Miettikääpä. On aamuja, jolloin sitä herää pissahätään 6 tunnin unien jälkeen, selaa ensin silmät ristissä somea kolme varttia sängyssä, syö aamupalaksi eilisen leffaillan popkornijämät, alkaa heräilemään vasta kolmannen kahvikupin jälkeen ja yllättää itsensä vielä puolilta päivin viimeöiset unikuolajäljet poskilla. Sitten on aamuja, kun nousee yhtä aikaa auringon kanssa, juo ison lasin vettä, pukee tennarit jalkaan, kävelee rantaan ja hengittelee aamukasteesta hapekasta ilmaa, ihastelee rantakallioiden kupeessa pesivää joutsenparia ja tuntee syvää kiitollisuutta siitä, että on elossa.
Mä haluan enemmän noita jälkimmäisiä aamuja. Niinpä päätin pari viikkoa sitten, että mun aamurituaaleihin kuuluu tänä syksynä herätys puoli kuudelta (en suosittele tätä kaikille, ainostaan meille aamuvirkuiksi viritetyille - omalla vastuulla), iso lasi vettä, kuulokkeet korville ja lenkille. Lenkin jälkeen meditaatio, suihku, aamupala ja hetken kirjoitustuokio. Töihin ehdin puoli yhdeksäksi.
Ajattelin etukäteen, että tällaisen rutiinin ylläpitäminen vaatisi helkkaristi itsekuria, mutta oikeastaan itsekuria ei tarvita ollenkaan. Se on vähän niinkuin se rituaalin pointti. Siitä ei neuvotella, vaan se tehdään.
Tähän saakka aamurituaalia on seurannut tavallista hyväntuulisempia ja onnellisempia päiviä. Vielä on aikaista sanoa jääkö tämä uusi rituaali käyttöön ja miten se tulee syksyn mittaan muuttumaan. Aamu kerrallaan.
Aurinkoa,
Sini
Mä haluan enemmän noita jälkimmäisiä aamuja. Niinpä päätin pari viikkoa sitten, että mun aamurituaaleihin kuuluu tänä syksynä herätys puoli kuudelta (en suosittele tätä kaikille, ainostaan meille aamuvirkuiksi viritetyille - omalla vastuulla), iso lasi vettä, kuulokkeet korville ja lenkille. Lenkin jälkeen meditaatio, suihku, aamupala ja hetken kirjoitustuokio. Töihin ehdin puoli yhdeksäksi.
Ajattelin etukäteen, että tällaisen rutiinin ylläpitäminen vaatisi helkkaristi itsekuria, mutta oikeastaan itsekuria ei tarvita ollenkaan. Se on vähän niinkuin se rituaalin pointti. Siitä ei neuvotella, vaan se tehdään.
Tähän saakka aamurituaalia on seurannut tavallista hyväntuulisempia ja onnellisempia päiviä. Vielä on aikaista sanoa jääkö tämä uusi rituaali käyttöön ja miten se tulee syksyn mittaan muuttumaan. Aamu kerrallaan.
Aurinkoa,
Sini